#Reilutblogit – Canned hunting

Minulla on metsästyslupa. Satun omistamaan maata, eli maanomistajana minulla on oikeus metsästää omilla maillani. Tosin en mä usein metsästä, vaan annan homman metsästysseurueelle. Kuittailen lihoja sitten itselleni, yleensä noin 80 kg vuodessa.

Minulla on myös oikeus aseen hallussapitoon. Metsästysaseen. Olen mennyt läpi kaikki kokeet. Eli saan ampua metsäkaurista, hirviä ja peuroja, sekä karhuja. Aseita on useita. Asiallisesti säilytettyjä.

Elukoitten tappaminen ei ole minulle mikään eettinen ongelma. Tuolla niitä on puskat täynnä ja harventaa pitää. Riista on eettisintä lihaa mitä mä tiedän.

Mutta joku mun päässä kääntyy hieman nurin, kun tulee puhe huvikseen tappamisesta. Tapetaan, jotta saadaan trofee tai valokuva. Reilu jahti on ehkäpä joidenkin elukoiden kohdalla vielä OK. Mikäli joku haluaa apua impalan tai vaikka paviaanin Afrikassa, niin ampukoon. Tosin en mä sitä iloa siinä tajua. Mutta mikään ei saa mua ymmärtämään canned huntingia. Tappamista varten tarhatun elukan ampumista.

Tämä aihe voi tuntua osalle vieraalta. SeaWorldit, eläintarhat, norsu- ja huskysafarit, Loro Parque ym. lienevät tutumpia tuolta elukkapuolelta asioina joissa on jotain pielessä. Tuttavapiirissä on kuitenkin ihmisiä, joilla on tähtäimessä Big 5, eli norsu, leijona, puhveli, sarvikuono ja leopardi, eli minulle tämä on asia, jota haluan nostaa esille.

Jos lukeminen ei kiinnosta, niin tässä kaksi videota, lyhyt ja pitkä, jotka kertovat hyvin mistä canned huntingissa on kyse.

 

Miksi canned hunting on väärin?

Trofeemetsästys jaetaan yleisesti reiluun jahtiin ja canned huntingiin. Reilussa jahdissa eläin on villi ja voi liikkua vapaasti. Canned huntingissa eläin on kasvatettu tarhassa ampumista varten, se ei välttämättä osaa luontaisesti pelätä ihmistä ja ampuminen tapahtuu aidatulla alueella.

Vaikka tilat ovatkin suuria ja esim. vähimmäiskoko tilalle norsujen pitämiseksi on 10 000 hehtaaria, liittyy tarhaamiseen silti paljon ongelmia. Etenkin kissaeläimiä kasvatetaan liian pienissä tiloissa, niitä jalostetaan pienestä populaatiosta ja jopa keksitään uusia lajeja, kuten liger ja tigres, jotka on jalostettu leijonasta ja tiikeristä. Naaraita myös tapetaan ylimääräisinä tai niistä tehdään lisääntymisautomaatteja.

Tigres-and-Liger-630x400

8. Pippa Hankinson2. Pippa Hankinson

Hyvää tarkoittavat hölmöt

Toinen ongelma ovat hyvää harkoittavat hölmöt, jotka ovat luoneet aivan oman ansaintamahdollisuuden pentutehtailun ympärille. Vapaaehtoistöihin Afrikkaan silmät kirkkaina suuntaavat nuoret eurooppalaiset hoivaavat “orpoja” pentuja osana eläinsuojelua. Kyse ei kuitenkaan ole orpopennuista tai eläinsuojelusta, vaan canned huntingin pentutehtaista.

Vapaaehtoistyötä kissaeläinten parissa, vain 840 euroa viikko

6 Pippa HankinsonIMG_0072

Jahtimatkat

Villin leijonan ampuminen maksaa  70 000–80 000 dollaria. Tarhattu leijona maksaa 20 000–25 000 dollaria. Tarhattuja leijonia ammutaan vuosittain 800–1 000 yksilöä eli noin kaksi joka päivä. Lisäksi nämä paketit sisältävät usein myös 10-15 muun eläimen ampumisen. Ihan vain trofeiden vuoksi.

Yksi suomalainen matkanjärjestäjistä on Jahtimatkat, jonka netistä löytyvän hinnaston mukaan sarvikuonon kaatomaksu on 1 500 euroa sarven tuumalta. Seepran kaatomaksu 1 100 euroa, puhvelin 11 000 euroa ja paviaanin 150 euroa. Leijonan kaatomaksun suuruutta ei ilmoiteta. – Kauppalehti 31. 7/2015

Ei kannata kuitenkaan teilata Jahtimatkoja. Näitä firmoja on lukemattomia. Suomalaiset esimerkit olen ottanut tähän vain siksi, jotta asia olisi mahdollisimman helppo ymmärtää.

Metsästysmatkailu ei ole yksiselitteisesti väärin

Kolikolla on aina kaksi puolta.

On ymmärrettävää, että monet vastustavat huvin ja muistojen vuoksi tapahtuvaa metsästystä, ja uskovat sen olevan osasyynä lajien sukupuuton uhkaan. Metsästysmatkailuun käytetään Afrikassa kuitenkin vuosittain 217 miljoonaa dollaria. Jos tämä tulonlähde otetaan pois, tilanne voi lajien säilymisen kannalta huonontua lajien tuoman taloudellisen hyödyn vähentyessä, sanoo professori Corey Bradshaw Adelaiden yliopistosta.

Luonnonsuojelu vaatii yleensä taloudellisia resursseja, ja rahoituksen turvaamiseksi monenlaiset keinot ovat tarpeen. Erityisesti kehittyvissä maissa tarvitaan rinnakkain sekä valokuvaussafarien että metsästysmatkailun tuomia tuloja. Ilman näistä saatavaa rahaa monet luonnonympäristöt muutetaan nopeasti maatalous- tai laidunmaaksi.

Metsästysmatkailu rasittaa luontoa vähemmän ja tuottaa enemmän, kuin maatalaus- tai laidunmaaksi muutettu luonnonympäristö. Metsästyksellä voi olla myös pienempi hiilijalanjälki kuin muulla safarimatkailulla, ja siitä saadaan suuremmat tuotot vähemmillä vierailijamäärillä, sanoo suojelubiologi Enrico Di Minin Helsingin yliopistosta. Lähde 8.1.2016 Yle

 

Laitetaan tähän loppuun kaksi linkkiä heille, jotka haluavat pohtia tilannetta vielä laajemmin. Suosittelen.

Luettavaa metsästyksen moraalista

Suojelijoiden raivo halaa luonnon hengiltä Case Cecil-leijona ja seuraukset

 

#ReilutBlogit vol. 2 -haaste

Kuva oppaasta tiikerin kanssa eettisesti epäilyttävässä kohteessa yhden isoimman suomalaisen matkatoimiston Instagram-tilillä poiki tammikuussa 2015 #ReilutBlogit -kampanjan matkabloggaajien keskuudessa. Nyt helmikuussa käynnistyi #ReilutBlogit vol. 2 -haaste

Hyvä lukija, kerro meille kommenteissa seuraavista asioista:

  • Vaikuttaako vastuullisuus valintaasi loma-, retki- tai aktiviteettikohteesta päätettäessä?
  • Mitä toivoisit matkatoimistoilta tämän asian puitteissa?
  • Mistä löydät tietoa vastuullisista nähtävyyksistä ja retkistä matkakohteissa?

Ja sinä matkabloggaaja:

1. Kerro vanhasta muistostasi matkalta, joka näin jälkikäteen näyttää epäeettiseltä. On ihan ok muuttaa mielipiteitään ja toimintatapojaan.

2. Kerro yhdestä tietoisesta vastuullisesta valinnasta, jonka olet matkoillasi sen jälkeen tehnyt.

Bloggaajan ei tarvitse haasteita toiselta odotella, tähän saa osallistua haastamattakin kuka tahansa.

About The Author

33 Responses

  1. Liza in London

    Mäkin jäin miettimään sitä, mihin metsästysmatkoista tulevat rahat menevät, ja jäävätkö ne oikeasti hyödyttämään juuri niitä paikallisia ihmisiä, jotka tuloja eniten tarvitsisivat, vai kuoriiko tässä niin kuin niin monessa muussakin jutussa joku muu kermat päältä.. Canned hunting ei tosiaan kuulostaa miltään fiksulta harrastukselta, mutta näilläkin eläimillä taitaa olla aika paljon paremmat oltavat kuin esim. kotimaisella tuotantokarjalla, jonka kaltoinkohtelusta harvoin pidetään hirveästi melua.. Hankalia juttuja, mielenkiintoinen postaus!

    Vastaa
  2. Heidi / Maailman äärellä

    Hyväksyn metsästyksen, tänään viimeksi olen syönyt hirvenlihaa. Mielellään en muuta lihaa syökään kuin metsästettyä. Suvun miespuoliset henkilöt ovat tähän asti metsästyksen hoitaneet mutta olen miettinyt, jos itsekin hankkisin metsästyskortin. Mutta canned hunting – ihan kamalaa! Järkyttävää! Hirvittävää! Ei voi ymmärtää, miksi ihmeessä?! En ollut ikinä kuullutkaan mistään tällaisesta hirveydestä. Kiitos titoisuuden lisäämisestä.

    Vastaa
  3. Tiia/ReiseReise

    Tälläisestä toiminnasta en ollut koskaan kuullutkaan. Ei kyllä voi ymmärtää! Vaikka asiassa on kaksi puolta, niin tuntuu kyllä väärältä.

    Vastaa
  4. Sandra

    Itse en pystyisi metsästämään, en koskaan. En hyväksy ollenkaan canned huntingia, enkä ymmärrä, miten joku voi kokea tuollaisen edes kiehtovana. Tämä oli hyvä ja informatiivinen postaus ja muutenkin koko ReilutBlogit-kamppanja on ainakin itselläni nostanut paljon tietoisuutta reilusta matkailusta ja eläinten kohtelusta turismissa.

    Vastaa
  5. Sari Saviranta

    Hienoa, että tartut asiaan. Tämä tuli minulle ihan uutena, en ole koko käsitteestä ennen kuullutkaan. Hyvä siis kun sivistät! Ja voi että, kuinka kamalaa tuo “vapaaehtoistyö” – voin vain kuvitella, kuinka helppoa sellaiseen on sortua, täysin tietämättään.

    Vastaa
  6. Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    En tajua. En niiiiiin tajua. Hyvä kun näistä asioista kirjoitetaan – toivon mukaan sana kiirii niiden “kirkassilmäisten orpoja leijonnanpentuja hoivaavien vapaaehtoistyöntekijöidenkin” korviin niin osaavat hekin dollarinsa (helvetillinen hinta, btw) johonkin parempaan tarkoitukseen käyttää.

    PS. Liger? Tigres? WTF? Mikä meitä ihmisiä vaivaa?

    Vastaa
  7. Arna / Cocoa etsimässä

    En kerta kaikkiaan ymmärrä ihmisiä, jotka ampuvat eläimiä ihan vain ampumisen ilosta. Metsästyksen ymmärrän, silloin kun saalis on tarkoitus syödä, onhan riista eettisintä mahdollista lihaa. Mutta trofeemetsästys, oli sitten vapaana elävien eläinten ampumista tai tällaista suoraan sanottuna ihan sairasta canned huntingia, en ymmärrä. Luulen kuulevani tästä nyt ensimmäistä kertaa, ja on oikeastaan aika vaikea uskoa, että tällaista on edes olemassa.

    Vastaa
  8. Laura

    En ole ennen kuullut canned huntingista, kiitos siis tästä postauksesta joka opetti taas uutta. Surullista, että tällaistakin tapahtuu. Minäkään en voi käsittää huvikseen tappamista ja sellaisia ihmisiä jotka saavat nautintoa siitä että saa vain omaksi ilokseen riistää eläimen hengen. Niinkuin Meri aiemmin totesi, luulisi että luonnossa kasvaneen “oikean villieläimen” tappamisesta saisi enemmän nautintoakin kuin tällaisesta järjestetystä toiminnasta.

    Vastaa
  9. Sir Bizler

    Maailma ei ole tasapuolinen kaikille ja vaikka omilla teoillani pystyn vaikuttamaan useaan asiaan, niin tämä ei ole mun aktiivisella reviirillä. En ole ampunut ikinä vaikka olen mies (kävin armeijankin 3 päivän kirjekurssilla), joten ei ole kokemusta, vaikka olen kotoisin keskeltä metsää.

    Vastaa
  10. salaine

    Järkkyä ja kallista silloin kun halutaan tehdä todella bisnestä! Olen asevastaava minulla ei ole aseita mutta olen kasvanut perheessä missä käytiin metsällä. Tiettyyn rajaan asti metsästäminen ok mutta rajansa kaikella. Canned hunting on yksi rajapyykki.

    Vastaa
  11. Meidän matkassa / Monna

    Tää on kyllä sellainen aihe että muistan ensimmäistä kertaa tästä kuulleeni ja miettivän että voiko tää olla edes totta?! Siitä on jo aikaa ja sinisilmäisyys on ainakin kadonnut jo aika päivää sitten. Mutta meitä riittää joka lähtöön ja vinkkaanpa tässä samalla että kannattaa lukaista MadSuccess kirja, jos ei ole vielä tullut luettua. Kirja nyt ei käytännössä liity tähän aiheeseen muuten kuin sillä miten ahne ja paha ihminen voi olla, mutta se oli todella mielenkiintoista luettavaa.

    Itse olen seurannut hirvijahteja ja ollut mukana lintumetsällä, vaikka yhteen kertaa se jäikin, mutta onhan se eettisintä lihaa mitä ihminen voi syödä..

    Vastaa
  12. Mirka/ Reason for a Season

    Tämä aihe on minullekin tuttu lähinnä jostain Madventuresista. Tappamista just for fun… Ei kuuulosta hyvältä :/. Normaali metsästys on toki ok. Itse en koskaan siihenkään pystyisi, mutta en millään tavoin vastusta sitä, että joku muu pystyy :). Ja kiva saada tähän kampanjaan erilainen näkökulma.

    Vastaa
  13. Johanna Hulda - Discovering Sunbeams

    Kiitos tästä postauksesta. Tässä on kyllä aihe, jonka olemassaolon on tajunnut lähinnä jotain Madventures-jaksoja katsomalla, sillä ei näistä touhuista kovin usein edes kuule. Minä en vaan ole tähän päivään mennessä tajunnut, mitä iloa minkäänlaisten eläinten tappamisesta on kenellekään, paitsi tietenkin välineellistä iloa, kun saa villinä kasvanutta ekologista lihaa ruokapöytään. Toki se on joissain muissakin tilanteissa välttämätöntä, mutta jotain kummallista vallanjanoa siinä tuntuu olevan, että nauttii toisen hengen riistämisestä, oli se eläin sitten kasvanut häkissä tai villinä.

    Tässäkin asiassa pitäisi minustakin mennä luonnonsuojelu edellä. Tosin se, että metsästysturismi tuo Afrikkaan miljoonia dollareita, ei kuitenkaan välttämättä tarkoita että ne rahat sinne suojelualueelle jäisivät tai hyödyttäisivät luonnonsuojelua mitenkään. Riippuu siitä, kenen taskuun ne rahat oikeastaan päätyvät – olisiko metsästysfirman omistaja se todennäköisin veikkaus? Ja kuka sitä sanoo varmaksi, että jos metsästysturismi loppuisi, alueet muutettaisiin maatalousmaiksi? Minusta on vähän outoa, että monesti ollaan tyytymässä siihen vähiten huonoon vaihtoehtoon, vaikka voitaisiin tavoitella parempaakin. Toki jalat täytyy maassa pitää, mutta silti.

    Vastaa
  14. Sateenmuru

    Annikan ensimmäinen kommentti tiivisti hyvin ajatukseni tästä aktiviteetistä.
    Itse pidättäydyn katselemaan luontoa mieluummin kaukaa. Vastauksena kysymykseesi: Kerran vierailin Etelä-Afrikassa ystäväni suvun yksityismökillä, “bush campilla”, Krugerin kansallispuiston kupeessa ja kyllä siellä tuntuu olevan varsin erilainen asenne eläimiä ja luontoa kohtaan tehdyistä vääryyksistä kuin meillä täällä pohjoisella pallonpuoliskolla. Luonto ja eläinkunta nähtiin käymissäni keskusteluissa osana ihmisten elinympäristöä, ei siitä erillisenä, eikä siellä vedottu tutkimuksiin siitä, mitä hyvääkin vaikkapa tällä “canned huntingilla” voi olla: väärin on väärin. Läheinen suhde luonnon villipetoihin tuli esiin esim. siinä kuinka kävelimme jalkapatikassa Krugerilla ilman aseita, mikä näin jälkeenpäin tuntuu hieman uhkarohkealta esim. leijonien vuoksi. Mutta paikalliset ilmoittivat tehneensä näin koko elämänsä ajan, joten maassa maan tavalla.

    Vastaa
  15. Annika | Travellover

    Olen näistä jonkin verran lukenut ja aina yhtä tyrmistyneenä. Tähän liittyy niin paljon kaikkea, mitä ei vain käsitä. Metsästäminen on luonnon hoitoa parhaimmillaan. Omassakin pakastimessa on hirvenlihaa (ei kylläkään itse ammuttua. En pystyisi siihen, vaikka en vastustakaan.) Jos päänahkoja halutaan, eihän tuossa hommassa tarvitse kuin osata ampua. Vähän kuin jos nainen pitäisi iskeä ja sitten meneekin ja ottaa illaksi ilotytön. Mikä saavutus se on?

    Vastaa
    • mrmondo

      Juuri näin. Kantoja on harvennettava ja riista on eettistä lihaa.

      Mutta missä on canned huntingissa se oma saavutus ja tekeminen. On helvetin helppoa hommata rahalla varma trofee (tai nainen). Miehenä, ilman suhdetta ymmärrän ilotytöt ja läheisyyden kaipuun, mutta silitellyn ja syötetyn elukan tappaminen on jo jotain niin groteskia, että aivoni eivät siihen mitenkään taivu.

      Vastaa
  16. Jenna / With huge passion for life

    Canned huntingista olen aikaisemminkin kuullut, mutta tulin silti surulliseksi ja samalla vihaiseksi, kun tätä luin. En myöskään tajua, mitä tyydytystä tällainen metsästys voi tuoda.

    Todella hyvä ja informatiivinen kirjoitus!

    Vastaa
    • mrmondo

      Kiitos Jenna!

      Canned huntingissa on äärimmäisen vastenmielinen metsästyksenmuoto, joka pilaa koko lajin maineen.

      Vastaa
  17. Pirkko / Meriharakka

    Kiinnitinkin tähän metsästyskuvioon huomiota tuon uutisen ilmestyttyä, eli se paljon julkisuutta saaneen Cecil-leijonan tappaminen ei nyt ollut ihan simppeli juttu – olihan kaverilla ilmeisesti luvat kunnossa. Ja uskon vahvasti siihen, että ihmisilläkin pitää olla mahdollisuus elämiseen, joten jonkinlainen tasapaino tarvitaan, jotta luontokin säilyisi, myös ihmisten osalta. Mutta tietysti tuo, että metsästetään jotain, joka vapautetaan vaan metsästettäväksi ei kuullosta oikein saavutukselta metsästyksenäkään, jos sitä sattuisi harrastamaan!

    Vastaa
    • mrmondo

      Jep. Tuossa toisessa linkissä kerrottiinkin hyvin tuosta Cecil-leijonasta ja siitä kuinka järjettömät mittasuhteet asia on saanut. Kolikolla on aina kaksi puolta.

      En mä metsästäjänä ymmärrä sitä, että lähtisin ampumaan jotain puolikesyä otusta ja maksaisin siitä kymppitonneja.

      Vastaa
  18. Teppo

    Hyvä kiihkoton ja asiaatunteva kirjoitus yhdestä ihmisen ahneudesta, missä kaupallisuus lähtenyt pahasti lapasesta.

    Vastaa
  19. Teija / Lähdetään taas

    Metsästys on minullekin ihan arkipäiväistä. En ole koskaan itse metsästänyt, mutta muistan pienenä kinastelleeni usein siskoni kanssa siitä, kumpi saa pitää metson tai teeren kaulasta kiinni lintua nyljettäessä 😀

    Mutta tuo canned hunting. Huhhuh. En ole koskaan ajatellut sen kääntöpuolta, että siitä mitään hyvää voisi olla. Silti se tuntuu aivan käsittämättömältä. Eniten ihmettelen, että sellaiseen toimintaan löytyy niitä turisteja, jotka siihen haluavat osallistua. Miten joku voi haluta ampua tarhatun eläimen ihan vain sen takia, että pääsee hymyilemään raadon viereen ja pään seinälleen?!

    Vastaa
    • mrmondo

      Liian moni lapsi ei ole koskaan nähnyt mistä se jauheliha oikeasti tulee.

      Ikävintä näissä canned huntingeissa on se, että siellä on usein myös lapsia/teinejä mukana. Kiva matkamuisto, kun 5-vuotias saa kiivetä iskän ampuman sarvikuonon selkään. Hyi helvetti.

      Vastaa
  20. Stacy

    Minäkään en ymmärrä sitä, että ammutaan huvikseen, enkä ymmärrä myöskään aseisiin sisältyvää hohtoa. Minulle ase on kone. Kone, johon sisältyy vaaroja, niin kuin koneisiin yleensä. Kerran ampumaradalla ammuin vahingossa metsäkirvisen, kun se lensi sattumalta haulien eteen. Sen jälkeen en ole ampunutkaan. Mä en koe, että kovinkaan montaa lajia voisi metsästää kestävästi. Haluaisin metsästää haittaeläimiä, mutta minulla taas ei ole maita. Kortti minulla on ja kortillisena olen metsästäjä, joka kannattaa luonnonsuojelua ja eläinten oikeuksia. Mun taidoillani olen tullut siihen tulokseen, että riistalaukauksesta kannattaa pidättyä.

    Vastaa
    • mrmondo

      “Kortti minulla on ja kortillisena olen metsästäjä, joka kannattaa luonnonsuojelua ja eläinten oikeuksia”.

      Erinomainen asenne Stacy!
      Olennaista on juurikin tajuta, että aseet eivät ole mikään kliimaksi, eikä tappaminen. Hirvikantaa pitää pitää kurissa, siinä missä citykanejakin tai lokkeja.

      Vastaa
  21. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    Kiva että tuli uudesta näkökulmasta postaus tähän kampanjaan. Mä en missään nimessä vastusta metsästämistä, enkä edes metsästysmatkoja jos ne on ns. eettisesti toteutettu, mutta tämä canned hunting on kyllä todella surullista ja sen soisi loppuvan. Ihmetyttää ihmiset, jotka edes haluavat osallistua moiseen. Mitä iloa he saavat, kun metsästetty eläin ei ole edes villinä kasvanut peto vaan tarhattu ja pahimmassa tapauksessa jalostettu otus.

    Vastaa
    • mrmondo

      Tätä samaa mietin minäkin. Mikä tuossa on se juju. Jos oikeasti hauaisin ampua leijonan, niin kyllä sen pitäisi olla villi ja vapaa, eikä mikään tuttipullolla ruokittu ja kutiteltu.

      Vastaa

Leave a Reply

Your email address will not be published.